Aktivoinia ja suuria uhkia

Tänään pitkästä aikaa kaivoin esiin naksuttimen ja sain heti kannoilleni kolme kovasti purputtavaa, mäkättävää ja vaativaa mirriä. Nuorimmaisemme, Simppa, ei niinkään vielä naksutinkoulutuksen saloihin ole tutustunut. Tämänkin päivän treenituokio vietettiin muun kolmikon kanssa, kun juniori lähinnä vietti aikaansa sohvan alla syystä, johon palaan myöhemmin tässä blogitekstissä.

Edellisestä naksuttelutuokiosta on varmaan kuukausia aikaa ja kattien into oli käsinkosketeltava, hyvä etteivät alkaneet seisoa päällään ja tanssia macarenaa, jotta saisivat jo hetinytvälittömästi ensimmäiset namit. Myös ryhmätreenaus sujui ongelmitta, Jaffen kanssa käytiin läpi pyydä ja istu-temppuja, Reinon kanssa opeteltiin uutta ylös!-temppua ja Famin kanssa oikeastaan vähän kaikkea istumisesta kosketusalustan koskettamiseen. Tehokkaan vartin jälkeen kissat poistuivat tyytyväisenä paikalta.

Seuraavaksi ohjelmanumeroksi täytin uuden älypelin kuivalihalla. Älypelin taustalla onkin tarina. Meidän punaista tiimiämme hoitaa Eläintohtori Kivuton, jossa olemme asioineet jo vuosia. Kivuttomalla on myös verkkokauppa, joka toimii täysin irrallaan klinikasta. Nyt syksyllä Kivuttoman omistaja Heikki Mäkimattila tiedusteli minulta kiinnostusta ns. social selling-yhteistyöhön. Kiinnostuin heti! Käytännössä saan verkkokaupasta erilaisia tuotteita kissoille testattavaksi, kokeilen niitä ja kerron kokemuksia omilla sosiaalisen median kanavillani. Korvauksena tästä saamme kissojen eläinlääkärikäynnit ilman klinikkamaksua sekä 10% alennuksella toimenpiteistä. Saan ihan vapaasti ja rehellisesti kertoa ja arvostella tuotteita, eikä minun tarvitse tekstejäni esiluetuttaa kenelläkään. Hauska harrastus, jos minulta kysytään!

Tämä ensimmäisenä testiin päässyt älypeli saa arvosanan "ihan ok". Materiaali on helposti pestävää ja pohja sellainen, että alusta pysyy paikoillaan, sitä plussaa. Mutta itse peli on ainakin omille, erittäin älykkäille otuksilleni vähän turhan helppo, tyhjensivät sen viidessä minuutissa. Jatkossa tämä taitaa päästä käyttöön lähinnä ruokakuppina hieman syömistä hidastamaan.



Loppuun Simpan kertomaa:

"Ei jessus, ette kyllä ikinä usko! Meikän piti maastoutua tänne sohvan alle kuin johonkin pommisuojaan. Ihminen lähti tavalliseen tapaan lenkille, mutta se kotiintulo! Tsiisus mitä räminää, mekkalaa ja rytinää! Kyllä jo siinä vaiheessa meikäläinen häntä suorana luikki pois alta, henkikulta on sen verran kallis. Ihmisen raahaamasta paketista paljastui joku järkyttävän hirvittävä metallinen, kilinää ja kolinaa pitävä vempain. Puhumattakaan siitä sihinästä, suhinasta ja "mitenhelkutissatääaukeaa?!"-ulinasta, jota itse hullu-hoomis piti sen kanssa ähistessään. Kyllä mä kuulkaas pysyn ihan susoiolla täällä turvassa ja en taida hullu-hoomanniakaan lähestyä ihan lähitulevaisuudessa, joku ruuvi sillä kaiketi on vintistä irronnut.. Mutta hetkonen! Sillä on tonnikalanameja, ehkä täytyy harkita pientä myönnytystä tähän asiaan."