Pikkutiikeri tohtorissa

Tänään koitti jälleen päivä, kun pienin kotitiikereistämme oli aika viedä lääkäriin. Meillä on ollut valtavasti terveyshaasteita kissojen kanssa, niistä viimeisimpänä noin kaksivuotiaan juoniorin triadiitti. Sairaiden kissojen kanssa on käynyt vahvasti ilmi, kuinka kullanarvoinen hyvä, asiansa osaava ja kissan tunteva eläinlääkäri on. Ja meillä niitä on useampi! 

Niinpä taas otettiin suunnaksi Eläintohtori Kivuton. Tämän päivän projektina oli ultrata Simeonin vatsaontelo sekä ottaa labrat, joista nähdään kuinka se on lähtenyt toipumaan ja vastaamaan hoitoon. Lisäksi sen jälkeen listalla oli poistaa taas yksi syöpymähammas.

Heti klinikalle saavuttuamme vastaanottamassa oli tuttu hoitaja, joka ohjasi meidät heti odotusaulasta takatiloihin, jotka on kissaa ajatellen huomattavasti vähemmän hälyisät ja rauhallisemmat luvaten kirjata meidät sisään takahuoneesta löytyvällä koneella. Sisäänkirjaamisen jälkeen meidät ohjattiin hyvin lyhyen odottamisen jälkeen lääkärin huoneen rauhaan odottamaan lääkäriä.

Pyytämättä tuttu hoitaja toi huoneeseen pakkohäkin, sillä Simeonia on arkuutensa vuoksi mahdoton käsitellä eläinlääkärissä muutoin kuin rauhoitettuna - niin taataan kissalle mahdollisimman vähäinen stressi.

Ensin Simeonia tuli hoitamaan eläinlääkäri Kirsi Mäkimattila. Kirsin oli määrä rakenneultrata kissan vatsaontelo. Jutustellessa kysäisin ohimennen, onko syytä huolestua kun kissa herkästi alkaa läähättämään ja yskimään leikkiessään. Kirsi kertoi tämän usein viittaavan sydänsairauksiin ja samaan hengenvetoon totesi, että voi samalla ultrata sydämen, kun kissa nyt kuitenkin on ultraa odottamassa ja rauhoitettuna. Mahtavaa! Ei siis tarvitsi asian tiimoilta toista kertaa stressata pikkuressua kiikuttamalla se lääkäriin.

Kirsin ja minun varmalla yhteistyöllä Simpan rauhoittaminen pakkohäkkiin onnistui melko mutkattomasti ensiyrityksellä ja heti piikin tuikkaamisen jälkeen Kirsi peitteli häkin pyyhkeellä ja jätti meidät oman rauhaamme, jotta kissa saa rauhassa odotella unen saapumista.

Simpan nukahdettua hoitaja-Hanna tuli tyypiltä masu- sekä kylkikarvat ultrausta varten. Aina kissanomistajan mieltä lämmittävää on, kuinka klinikalla hoitajat kohtelevat nukkuvaakin kissaa kuin silkkihansikkain sille jutustellen. Tulee hyvä mieli itsellekin.

Kirsi ultrasi Simpan vatsaontelon sekä sydämen ja voin vain ihailla, kuinka taitava hän on työssään! Parasta on myös, että koko ajan ultratessaan hän kertoo omistajalle mitä kuvassa näkyy tai mitä siellä kuuluisi näkyä, poikkeaako joku normaalista ja miten sekä mistä se voi johtua ja vastailee aina mielellään tarkentaviin kysymyksiin. Mahtavaa! Simpan vatsaontelon sekä sydämen todettiin olevan täysin terveitä sappirakon pientä ärtyneisyyttä lukuunottamatta, joka oli enemmän kuin osasin toivoa! Kuukausi sitten hoitoihin lähdettäessä toipumisennuste oli noin fifty-fifty. Ei voi kuin olla onnellinen, että se on vastannut nin hyvin ja nopeasti hoitoon.

Ultran jälkeen Kirsi kääri Simpan hellästi nyytiksi pyyhkeen sisään ja kuljetti sen hammashuoneeseen odottamaan eläinlääkäri Titta Kokkosta ja hammashoitoa. Tässä vaiheessa oli minun aika poistua ja nyt muutamaa tuntia myöhemmin lähden kohta hakemaan kissaa kotiin. Parasta on se, että hetkeäkään minun ei ole tämän neljän tunnin aikana tarvinnut miettiä, mitenhän kissaa on hoidettu tai kuinka se on siellä pärjännyt. Tiedän, että kaikki on sujunut mainiosti - kuten aina! Ja se on paljon se, kovinkaan monen edes tutun ihmisen huostaan ja vastuulle en noin vain uskalla kissojani jättää, mutta Kivuttomalle voin jättää ne aina täysin huoletta: tiedän, että hoidon laatu on aina priimaa!

Loppumainintana huomautan, että olen tehnyt syyskuussa yhteistyösopimuksen Eläintohtori Kivuttoman & Verkkokaupan kanssa luvaten kertoa asiakaskokemuksia sosiaalisen median kanavillani - vastineeksi tästä saan verkkokaupasta testaamani tuotteet omaksi sekä pienen alennuksen eläintohtorin palveluista. Sana minulla on kuitenkin täysin vapaa eikä sopimus velvoita pelkästään positiiviseen palautteeseen, vaan mahdollistaa täysin myös kritiikin.